Vuosi 2010

Vuoden 2009 uutiset löydät täältä.

24.7. Agilitykilpailut, Mikkeli Plättä ja Liisa kisasivat kesälomansa alkajaisiksi Mikkelissä kaksi agilitystarttia. Ensimmäisellä radalla pari avasi SM-nollatilinsä ensi vuotta varten, toisella radalla tuli toinen nolla, joten tuplanolla on nyt hankittuna! Viisi yksittäistä nollaa siis uupuu saldosta vielä, mutta niiden keräämiseenhän on lähes vuosi aikaa. :-) Kovasti onnea onnistuneesta Savonmuan reissusta, taitavat Liisa ja Plädis!

9.–11.7. Viro-roadtrip, Räpina ja Tartto Helteiden aina vain jatkuessa myös roadtripistämme Viroon tuli Selviytyjät-reissu, sään vuoksi todella rankka mutta onneksi myös hauska ja antoisa. Uman kolmannen "etelänmatkan" alkuperäisenä tavoitteena oli saada kolmas serti sikäläisistä näyttelyistä ja siten myös Viron muotovalion arvo, sillä en jaksa enkä ehdi kiertää kotimaan missimittelöitä niin ahkerasti kuin nykyisillä sertisäännöillä todennäköisesti pitäisi. Matkakaverereiksemme lähtivät Kukkasniemen Marianne ja nahkapoika Väinö (Helga Neitin Väinämöinen), ja suunnaksi otettiin ensin Etelä-Virossa sijaitseva idyllinen Räpinan pikkukaupunki (oikeastaan ennemminkin kylä), sitten lähellä sijaitseva suurempi kaupunki, Tampereen ystävyyskaupunki Tartto. Räpinan näyttely oli todella hyvin järjestetty ja miljöö aivan ihana, eikä hyvää fiilistä ainakaan heikentänyt Uman saama viimeinen Viron serti ja valionarvo. Tuomarina toiminut miellyttävä georgialainen herrasmies Iuza Beradze valitsi Uman VSP:ksi, Väinö oli ROP ja koiramme osallistuivat myös parikisaan esiintyen kauniisti (odotusten vastaisesti ;-)) yhdessä. Kilpailua rodussa oli enemmän kuin Umppiksen aiemmissa Viron näyttelyissä ja samat koirat oli ilmoitettu myös seuraavana päivänä Tarton näyttelyyn. Tartosta kotiinviemisiä lähti mukaan vain Väinölle, joka sai toisen Viron sertinsä ja oli VSP. Uma oli PN-2 (edellisen päivän PN-2 oli ROP), mutta sijoitus oli kaiketi ihan hyvä siihen nähden, ettei belgialaistuomari Roger Vanhoenacker tuntunut oikein pitävän koirasta eikä tavastani esittää sitä. Umppis esiintyi kuitenkin kauniisti eikä keulinut vauhdissa (Räpinassa lähti hiukan mopo käpälistä), mihin voi jo sinänsä olla tyytyväinen. ;-) Näännyttävän kuuman viikonlopun ja rankan reissun jälkeen Uma vielä agiliiteli kaksi starttia Tarton näyttelypaikalla järjestetyissä virallisissa agilitykisoissa, jotka tuomaroi liettualainen Algirdas Valciukas. Olin epäillyt, ettei koirasta saisi irti enää mitään, mutta loppujen lopuksi haahuilin itse jonkin verran ansapaikkoja sisältäneiltä radoilta auringonpistoksessani ja nestehukassani kaksi hyllyä – koirasta olin sen sijaan pitänyt todella hyvää huolta koko reissun ajan ja siinä olisi ollut potkua ja tahtoa hienoihinkin suorituksiin. Virolaisista agilitykisoista jäi kuitenkin varsin mukava maku ja tulevaisuudessa käynemme silloin tällöin myös Suomenlahden eteläpuolella kisaamassa. :-) Kiitokset Mariannelle ja Väinölle loistavasta matkaseurasta, ensi vuonna sitten uusia maita ja uusia suunnitelmia! Ajelusta läpi kesäisen Viron on tulossa kuvitettu reissukertomus pian avattavaan tekstigalleriaan. Uma ja matkakaveri Väinö Räpinan näyttelyn parikilpailussa. Väinö poseeraa totisena, Umppis virnistelee kuvaajalle. © Jane Jaggo EE MVA BH Allegory Godiva Räpinan kartanon puistossa. Uma liitää Ülenurmen paahteisella stadionilla Tartossa. © Jane Jaggo

2.–4.7. Agirotu-viikonloppu, Ylöjärvi Tämän vuoden Agirotu-viikonlopusta jäi päällimmäisenä mieleen ehkä tukahduttava, näännyttävä helle, joka meni jalkoihin ja päähän aiheuttaen monenlaista heikotusta ja kivistystä. Osaksi tästä syystä Uman kanssa tahkotut startit eivät menneet ihan oikealla tavalla putkeen. Lassikoiran helteensietokyky osoittautui kuitenkin jälleen kerran ohjaajaa paremmaksi ja sillä oli ihan kohtalaisesti virtaa Teivon raviradan kiehuvan hornankattilan olosuhteista huolimatta. Vaikka tulokset jäivät heikoiksi, olen silti ihan tyytyväinen, sillä Uman vauhti alkaa pikku hiljaa palailla normaaliksi pahan valeraskauden ja sen aiheuttaman taannoisen ylipainon sekä kesän aikana availtujen selkäjumien jäljiltä. Iso kiitos vielä neiti Kokkilalle ja rouva Vuorisalo os. Kokkilalle paikasta varjoisassa keitaassanne, te luultavasti pelastitte viikonloppuni. Sunnuntaina olikin sitten rotuviestien vuoro ja saimme Uman kanssa Teivon pätsiin seuraksemme lähisukulaiskoiria, kaksi Liisaa ja kaksi kepoa. Viime vuonna siskosjoukkueemme How Many Sisters oli hämmästykseksemme Agirodun ainut nahkajoukkue (molemmat tasoluokat mukaan luettuna), mutta tänä vuonna kokoonpanoltaan hieman muuttunut ja nimeään vaihtanut perhetiimimme oli vielä suuremmaksi hämmästykseksemme koko megatapahtuman ainut colliejoukkue! Menestyspaineita ei kuitenkaan (tietenkään ;-)) ollut, vaan karnevaalitunnelmasta ja suuren urheilujuhlan tunnusta nautittiin ihan rennosti. Päätimme kunnioittaa Agirodun alkuperäistä ideaa nimetä ja puvustaa rotujoukkueet rodun ominaispiirteiden mukaan, vaikka varsinaisen pukukulkueen skippasimmekin. Joukkueemme kantoi ylpeydellä nimeä Reetta ja lap(a)set, koostuihan joukkue äitikoirasta ja sen kolmesta tyttärestä. Tarkoitus oli myös kisata kirjaimellisesti lapaset käsissä, mutta kuuma keli teki sen mahdottomaksi, joten radat vedettiin läpi vain kuvaannollisesti lapaset käsissä, hyvin pysyivät. :-) Kuningasideani verhota pää starttien ajaksi collieihmisten suosikkipäähineeseen eli kukkahattuun osoittautui kaikkea muuta kuin kunkkuideaksi, sillä hattu pyrki pois päästä kummankin koiran suoritusvuoron ajan. Olisiko tässä yksi todiste siitä, ettei kukkahattuilu loppujen lopuksi toimi lassien kanssa? Uma (5 vp), Tosca (15 vp) ja Plättä (15 vp) selviytyivät omista suorituksistaan ihan näppärästi, sen sijaan joukkueen varmin koira Reetta (10 vp) ei tehnyt aivan normisuoritustaan kukkahattuohjaajan täydellisen uuvahtamisen takia. Sijoitus oli silti 21. (luettelon mukaan kilpailevien maxien joukkueita oli ilmoitettu 63), joten la(pa)sten parannus edellisvuoteen verrattuna oli tuntuva. Ensi vuonna pyrkimys on vielä parempaan ja mukana ollaan ilman muuta! Lämpimät (vaan ei helteiset) kiitokset vielä kummallekin Liisalle, olette mahtavia. :-) Video joukkuekisasta löytyy videogalleriasta ja joitakin kuvia täältä. Reetta ja lap(a)set (jotka roikkuvat tässä kuvassa siskosten kaulassa), ehkäpä itseironiamme tuli ymmärretyksi. ;-) Joukkueviestin aloittanut Uma. Toisena startannut Tosca. Joukkueen kolmas starttaaja Plättä. Reetta-muori, ankkurikoira. Vuoden 2010 viralliset joukkuepaidat (logon suunnitteli kasvistäti itse). Näiden saaminen valmiiksi kisapäivään mennessä oli jokseenkin hankala projekti, kiitokset Riinalle avusta!

18.6. Tottelevaisuuskoe, Ulvila Riffi ja Laura viilettivät perjantai-illan päätteeksi suoraan hakutreeneistä vielä Ulvilan yötokoon kilpailemaan, mutta Riffillähän tunnetusti riittää valtavasti virtaa ja intoa tehdä. Myös hallinta oli jälleen kunnossa, joten taitavan parin tuloksena oli avoimen luokan ykköstulos 171,5 pisteellä ja luokan kakkossija. Tuomarina toimi Tiina Heino. Oikein isot onnittelut, Laura ja Riffi, ja kovasti tsemppiä voivoi-luokkaan! :-) Seuraavaksi Riffi taitaa kuitenkin debytoida pk-puolella...

13.6. Koirauinnin SM-kilpailut / joukkuekilpailu, Loppi Paimennuksen tavoin myös koirauinnin SM-kilpailut ovat kuuluneet Uman pään menoksi tehtyihin suunnitelmiin jo parin vuoden ajan, mutta olemme aiemmin estyneet osallistumasta. Uman röntgenin jälkeen ryhdyin siis välittömästi metsästämään meille joukkuetovereita ja sainkin kaksi Takut-kaveria suostuteltua mukaan. Näin joukkueemme nimeksi tuli Takut-uimatiimi, ja siihen kuuluivat Uman lisäksi walesinspringerspanieli Remu ja ohjaaja Kaisa sekä bordercollie Jake ja ohjaaja Sanna. Alun perin suunnittelin myös yksilömatkoille osallistumista, mutta hylkäsin ajatuksen ja ilmoitin sen sijaan prinsessan lauantaipäivänä RimA:n agilitykisoihin rimanroiskijaisiin. Uman huonon hyppäämisen syyksi paljastuivat pahat selkäjumit, joten ennen fysioterapeutin vastaanotolle pääsyä tehtiin sunnuntaiaamuna päätös, että Uman sijasta Remu onkin se joukkueemme koira, joka ui kaksi matkaa ja toimii siis myös joukkueen ankkurina. Kaikki joukkueemme koirat hoitivat osuutensa hyvin. Remu hyppäsi veneestä hienosti ja ui tasaisen varmasti kehutulla tekniikalla kaksi 50 metrin matkaa, kummallakin matkalla ajaksi kellotettiin hieman alle minuutti. Jakelle veneestä hyppääminen tuotti enemmän vaikeuksia, onhan kyseessä vasta vuoden ikäinen koira, joka ei ole koskaan ennen hypännyt veneestä, ja koira oli vieläpä kaukana ohjaajasta. Avustaen Jake kuitenkin saatiin järveen, ja kun se kerran lähti uimaan, se uikin sitten todella nopeasti. Aikasakkoa avustamisesta saatiin jonkin verran, mikä pudotti joukkueemme lopullista sijoitusta, joka oli 12. Ensi vuodeksi kuitenkin treenataan ja silloin Jake on iskussa! Umppikselta osasin odottaa reipasta suoritusta, mutta lopputulos ehkä hiukan ylitti odotukset. Uman osuuden aikana kävi kova tuuli, joka työnsi koko matkan kevyttä koiraa kohti uintialuetta rajannutta lippusiimaa. Uintisuorasta tuli siis banaani ja matka oli pidempi kuin poijulta rantaan mitatut 50 metriä, mutta pieni lassie taisteli urheasti aallokossa ja tuli rantaan kuin turbovene. Olimme kuulevinamme, että se olisi uinut matkan sekunnin päälle minuuttiin, mihin olin ihan tyytyväinen. Tuloslistoista kävi kuitenkin ilmi, että Uman aika oli kaikista päivän aikana startanneista joukkuekoirista seitsemänneksi nopein, 51 sekuntia ja risat! Kaikki Umaa nopeammin uineet koirat taisivat nopeasti vilkaistuna olla pykälää isomman painoluokan koiria, joten lassiella olisi voinut olla mahdollisuuksia jopa yksilömatkojen kultamitaliin omassa painoluokassaan. Ei huonosti kisojen ainoalta collielta! Ensi vuonna tavoitteenamme on koota nahkajoukkue rohkeista ja nopeista uimareista ja osallistua tietysti myös yksilökilpailuun. Päivä oli todella mukava, kiitos joukkueellemme hauskasta seurasta! Valokuvia kisoista löytyy täältä ja tulossa on piakkoin myös pidempi kertomus päivästä. Umppis lähtee Kaisan ja soutajan kanssa merkkipoijulle, jonka kohdalla koiran on tarkoitus hypätä veneestä ja uida 50 metrin matka rantaan. Loppupyristelyt maaliin saapumisen jälkeen, kova aika plakkarissa! Takut-uimatiimi 2010 eli Remu, Uma ja Jake (klikkaa kuva suuremmaksi).

5.6. Paimennusta, Nokia Olen jo parin vuoden ajan suunnitellut vieväni Uman lampaille, mutta suunnitelmat ovat aina syystä tai toisesta peruuntuneet. Tänä kesänä ystävämme Taina ja Anne ovat kuitenkin hankkineet kesälampaita bortsujensa treenikäyttöön, joten suuntasimme eräänä lauantai-iltana Nokialle Tainan tilan takapelloille hiukan sytyttelemään lassieta. Uma käyttäytyi niin kuin olin odottanutkin: Se oli erittäin kiinnostunut lampaista, ehkä jopa hiukan liiankin kiinnostunut. ;-) Keskittyminen lampaisiin oli sataprosenttista, edes Uman suuri rakkaus kasvinsyöjäeläinten jätöksiin ei saanut sitä siirtämään hetkeksikään huomiotaan pois lampaista. Annen ja Viljo-bc:n erotettua laumasta itsepäisimmät tapaukset (suurikokoinen, liharotuinen lammas voi näköjään olla todella jukuri) ja siirrettyä loput rouvat pyöröaitaukseen pääsimme ensin tutustumaan laumaan aidan ulkopuolelta. Umasta oli selvästi erittäin tyydyttävää saada lampaat liikkeelle, mutta tämän ensimmäisen kerran perusteella on mahdotonta sanoa, onko sillä loppujen lopuksi paimennusvaistoa vai ei. Seuraavaksi siirryimme pyöröaitaukseen sisälle, Uman valtavan innostuksen takia se pidettiin tällä kertaa liinassa koko ajan. Jouduin antamaan liinasta melko paljon pakotetta, mikä ei laimentanut Uman intoa vähääkään. Loppua kohti alkoi vaikuttaa hiukan siltä, että pikkulassien jahtaustaipumus alkoi jo muuttua joksikin muuksi. Odotamme siis suurella mielenkiinnolla tulevia sytyttelykertoja! Anne ja Taina totesivat Umppiksen sen verran lupaavaksi tapaukseksi, että kesäprojektinamme on: "Tuleeko lassiesta paimenkoira?" ;-) Suurkiitokset emännälle (Aromäessä on aina niin ihana käydä) ja kouluttajalle (laji kuin laji, olet super) tästä mahdollisuudesta. :-) Valokuvia ensimmäisestä lammastelukerrasta löytyy täältä ja video Uman ensihetkistä pyöröaitauksessa täältä. Uma kiertämässä pyöröaitausta ensin ulkopuolelta, tyylilleen uskollisena varsin tohkeissaan.

2.6. Agilitykilpailut, Tampere Uman käytyä röntgenissä ja kuultuani murskaavan tuomion ryhdyin postittelemaan ja soittelemaan ilmoittautumisia kaikenlaisiin kisoihin ja koiratapahtumiin, jotta saisimme molemmat muuta ajateltavaa. Ilmoittautuminen lähti myös oman yhdistyksemme iltakisoihin, joihin Huittisen Harri oli suunnitellut kivat, mutta yllättävänkin haastaviksi osoittautuneet radat. Kummassakin kisassa saatiin aikaan vain yksi nollatulos kaikki kakkosten säkäluokat mukaan lukien: agilitykisassa ainokaisen nollan teki hallitseva maxien suomenmestari ja hyppykisassa yllättäen me. Eipä kovin huono paluu kisaradoille viiden kuukauden kisatauon ja kahden kuukauden treenitauon jälkeen, etenkin kun Umppiksen henkiset ja fyysiset valeraskausoireet olivat sattuneesta syystä poikkeuksellisen vahvat – aiemminhan se ei ole tuollaisista oireista oikeastaan kärsinytkään. Hyppärinollilla emme tee enää mitään, joten kakkosissa ollaan edelleen. Agilityradalla teimme luokkanousunollaa loppusuoralle saakka, mutta sitten jäimme virheeni jälkeen treenaamaan keppejä koko rahan edestä. Herwoodin koiraurheilukeskuksen palkitsemispisteen hirvittävän rumuuden tiedostaa näemmä vasta sitten, kun tulee itse kuvatuksi ruosteisen kontin edessä. Hei seurakaverit, nyt me teemme tuolle asialle jotakin!

Alkukesän kuulumisia Niinhän siinä sitten kävi, että innostunut ja toiveikas pentujen odotus muuttui suureksi pettymykseksi. Umalla oli kaikki tiineyden oireet (aina "lopputiineyden lämmönlaskua" myöten) ja vielä harvinaisen voimakkaina, joten uskoimme pitkään, että pentuja on tulossa. Vatsa ei kuitenkaan lähtenyt loppuvaiheessa kasvamaan kunnolla, vaikka se toki hiukan laajenikin, joten aloin ennustaa varsin pientä pentuetta. Päivää ennen röntgeniä olin jo jokseenkin varma siitä, ettei pentuja tule lainkaan, sillä niiden liikkeiden olisi pitänyt tuntua jo kunnolla. Viikkoa ennen laskettua aikaa Uma sitten röntgattiin tyhjäksi, vaikka eläinlääkärinkin mielestä narttu näytti klinikalle tullessaan siltä, että siihen olisi muutama pentu ihan hyvin mahtunut. Tämä otti todella koville, sillä olin valmistautunut satsaamaan ajallisesti näihin pentuihin ja niiden tuleviin omistajiin todella paljon ja siihen olisi ollut nyt kesällä erinomainen mahdollisuus. Ilman pentua jäi moni aivan ihana, aktiivinen koti, joista osa on odottanut Uman pentua vähintään vuoden, osa pidempäänkin. Jotkut joutuvat nyt aloittamaan pennun etsimisen uudestaan, jotkut ovat päättäneet odottaa uutta yritystä, joka koittanee näillä näkymin loppuvuodesta 2010. Tietoja pentusuunnitelmista on tulossa kesän aikana. Umppiksen elämä jatkuu nyt ahkeran harrastamisen merkeissä. Kesän kalenteri täyttyy kovaa vauhtia erilaisista kisoista, treeneistä ja muista koiratapahtumista. Kasvatinomistajiani – sekä nykyisiä että toivottavasti tulevia – varten olen taas suunnittelemassa loppukesän ja syksyn aikana pidettäviä koulutuksia, ensin on tarkoitus treenata agilityä ja myöhemmin syksyllä hakua ja pk-tottista. Ainakin agilitykoulutuksiin on avoinna paikkoja myös ulkopuolisille, kannattaa seurata Ajankohtaista-linkin taakse ilmestyviä päivityksiä. Heinäkuussa on edessä taas Agirotu, joka järjestetään tänä vuonna toissavuotiseen tapaan lähes kotinurkillamme. Tänäkin vuonna kasvistäti on saanut ilmoitettua rotuviestiin perhejoukkueen, kokoonpanossa on vain tapahtunut yksi muutos: Koska Kaisa ei ole käytettävissä, Uman, Plätän ja Toscan seuraan liittyy Reetta-mamma, jonka aktiivikisa-aika on enää muisto vain. Syvältä naftaliinista kaivettu mammanpyllerö starttaa joukkueemme "Reetta ja lap(a)set" ankkurina, joten luvassa on tällä kertaa katsojille todellista huvitusta. Tulkaa kaikki kannustamaan Spede vauhtiin, kannustusta nimittäin tarvitaan! :-) Uusia kuvia omista koiristani löytyy ulkoistetusta kesäkuva-albumista. Symbolinen kuvaus tämänkertaisesta pentuepäonnesta: kovaa ja korkealta tultiin alas, mutta ainakin koira on menossa jo täysillä eteenpäin.

23.5. Tottelevaisuuskoe, Pori Riffin ensimmäinen avoimen luokan tokokoe sujui mukavasti haastavista olosuhteista (jatkuva sade ja kipeä ohjaaja) huolimatta. Kakkostulos lohkesi 148 pisteellä Markku Santamäen tiukassa arvostelussa, jotain tiukasta linjasta kertonee kyseisellä tuloksella yhdeksän koiran luokassa saavutettu luokkavoitto. Selittelyt voi jättää sikseen ja antaa liikkuvan kuvan puhua puolestaan, sillä koko koe on paikallamakuuta lukuun ottamatta videoitu ja katsottavissa täällä. Isot kiitokset videosta Lauralle ja Jannelle! Taitavalle Riffille ja hyvää työtä tehneelle Lauralle tsemppiä jatkoon: ykköstulos ja pääsylippu voivoi-luokkaan on varmasti aivan kulman takana. :-)

13.5. Tottelevaisuuskoe, Tampere Erittäin vauhdikas Riffi-poika starttasi tokouransa helatorstain kokeessa Tampereella, tuloksena alokasluokan ykköstulos 168 pisteellä ja neljäs sija. Riffi työskenteli varmasti ja innokkaasti, mutta pistemenetyksiä tuli mm. liian tiiviistä seuraamisesta: Varsin vietikäs Riffi oli tuomari Kaisa Lähdesmäen mukaan "räjähdysherkkä" ennen koetta tehdystä perusteellisesta väsyttämisestä ja tiukasta hallinnasta huolimatta. Riffeli on ehkä lassieksi hiukan erilainen nuori, mutta juuri tällaisesta menosta kasvistäti on erityisen ylpeä. ;-) Onnittelut hienosta työstä, Riffi ja Laura, ja kovasti tsemppiä jatkoon! Seuraavaksi tämä taitava koirakko nähdäänkin sitten tokoilemassa avoimessa luokassa, odotamme innolla tuloksia. :-) Hienoa kytkettynä seuraamista. © Janne Malmi Nopean luoksetulon loppuasento. © Janne Malmi

6.5. Kotisivut netissä vuoden (sekä pentu-uutisia) Vallun synttäripäivänä on myös kotisivujemme julkistamisen vuosipäivä, sivut ovat nyt olleet netissä vuoden. Kymmenentuhannen kävijän raja rikkoutui jo huhtikuun alussa, kiitoksia kaikille kiinnostuneille ja vieraskirjaan terveisensä jättäneille! Umppis on pikku hiljaa menettämässä sporttisen vartalonsa. ;-) Reilut kolme viikkoa voidaan vielä kasvatella mahaa, laskettu aika on toukokuun viimeisenä viikonloppuna.

6.5. Vallun synttärit Laumamme suuren persoonan askel ei paina vieläkään, vaikka Vallu täyttää tänään jo yksitoista vuotta! Lihaskunto ei ole enää aivan sitä, mitä se "poikavuosina" oli, mutta muuten Vallu on onnistunut välttymään kaikilta vanhuuden vaivoilta ja mieli on kuin nuorella pojalla. Oikein paljon onnea, pappa-rakas! Tiedossa on spesiaalihellittelyjä, maksiskakkua ja tietysti pullaa. :-) Katse on kirkas ja mies iloinen. Kevätaurinko lämmittää papan vanh... nuorekkaita luita. ;-)

21.4. Riffin silmätarkastus Uma-siskon tapaan myös Riffi kävi aikuissilmäpeilauksessa hiukan vanhemmalla iällä (4,5-vuotiaana) eikä siltäkään löytynyt mitään huomautettavaa: CEA-vapaat ja muutenkin terveet silmät siis pojalla edelleen. Kiitokset tutkituttamisesta, Laura!

4.4. Agilitykilpailut, Helsinki Plättä ja Liisa jatkoivat tulosten tasaista takomista Purinan pääsiäiskisoissa: ensimmäisestä kolmosluokan startista heti nollatulos! Rata löytyy Plätän kotisivujen lisäksi videogalleriasta. Tämän vuoden SM-nollia Pläde ei varmasti enää ehdi saada tuloillaan olevan juoksun takia kokoon, mutta ensi vuonna tämä pari saatetaan jo niissä skaboissa nähdäkin. Ylpeä kasvistäti, Reetta-mamma, mammalomaileva sisko ja Vape onnittelevat!

29.3. Jatkoa pentu-uutisiin Umppis käväisi maaliskuun lopussa hurmaavan Ledin tykönä Hyvinkäällä ja tykästyi kovasti sulhaseensa. :-) Kiitokset Varpulle ja Pasille! Toisen polven soturiprinsessoja (ja ehkä jokunen prinssikin) toivotaan syntyväksi toukokuun lopulla, peukut pystyyn! :-) Kiinnostusta on ollut paljon, mutta etenkin urospennusta kiinnostuneiden kannattaa vielä ilmoitella itsestään, sillä alustava varaustilanne selviää vasta mahdollisten pentujen synnyttyä. Lisään sivuille erillisen pentublogin toukokuun aikana. Pariskunnasta muistettiin onneksi ottaa yhteiskuvakin. © Varpu Siivonen

26.3. Pentu-uutisia – puppy news Niinhän siinä kävi, että kun Uma oli jo aloittanut juoksunsa, pentusuunnitelmat muuttuivat vielä kerran. Vaikka yhdistelmä Fajny–Uma on ollut pitkäaikainen unelmani, terveyssyistä päätin odottaa ja katsella, mitä nuoren uroksen vielä hyvin nuorista jälkeläisistä tulee. Tilalle valitsin jo iäkkäämmän suomalaisen herrasmiehen, jonka uskon jättävän Uman kanssa toivomiani luonneominaisuuksia. Lisätietoja täällä. I decided to change our puppy plans once more. Even though Fajny and Uma was my dream combination, I would still like to wait and see what Fajny's very young offspring will become. I really want to thank you Jana, for all your kindness and help! Uma will be mated in the end of March. The father will be an older Finnish gentleman, see our puppy page. English info coming soon!

21.3. Agilitykilpailut, Kirkkonummi Plätän ja Liisan sujuva yhteistyö tuotti tulosta odotetun nopeasti ja viimeinen kakkosluokan LUVA napsahti tilille heti seuraavissa kisoissa! Taitavat tytöt taistelivat itselleen Kirkkonummella hyppärinollan ja kakkossijan 32 startanneen koiran joukosta. Luokkanoususta jo aamulla jonkin kummallisen etiäisen saanut, ylpeä ja onnellinen kasvistäti lähettää kauhiasti onnitteluja ensimmäiselle agilityn kuninkuusluokkaan nousseelle kasvatilleen! Tästä se varsinainen kisaaminen nyt sitten alkaa, joten tsemppiä, Liisa! :-)

15.3. Reetan synttärit Oma rakas Reettamme – tuo kukkasilta ja myskiltä tuoksuva sohvakaveri, maailman kiltein koira ja kaikkien Hessu Hopojen äiti – täyttää tänään jo yhdeksän vuotta! Muori on edelleen kuin nuori tyttö vailla mitään iän mukanaan tuomia vaivoja, tosin eipä sellaisia juuri ole kaksi vuotta vanhemmalla Vallu-kämppikselläkään. Toivottavasti saamme pitää frouvan yhtä hyväkuntoisena ja reippaana meille iloa tuomassa vielä kauan. Mille edes nauraisimme, jos meillä ei olisi Reettaa? Minäkö muka vanhus? Taas saa pappa kyytiä... Suloinen muori lähettää terveisiä lapsilleen ympäri eteläistä Suomea ja ystävilleen kaikkialla maailmassa!

7.3. Agilitykilpailut, Hyvinkää Neiti Plättä Kiljunen ja Liisa jatkoivat Tosca-siskon ja ohjaajakaiman aloittamaa tuloksekasta viikonloppua Hyvinkäällä JAU:n kisoissa. Agilityradalta tuli hieno nolla ja sijoitus oli 35 startanneen koiran joukosta viides, joten kakkosten toinen LUVA-nolla on nyt plakkarissa. Yksi enää uupuu ja uskon sen tulevan pian, niin varmaa yhteistyötä tämä koirakko on esittänyt. Onnittelut ja tsemppiä viimeisen nollan metsästykseen, Pläde ja Liisa! Plättä ja Liisa Purinalla tammikuussa, suunta on jo kohti kolmosluokkaa. © Jukka Pätynen – koirakuvat.kuvat.fi Plättä keinuu. © Jukka Pätynen – koirakuvat.kuvat.fi

6.3. Agilitykilpailut, Riihimäki Vuoden ensimmäisestä saavutuksesta harrastuspuolella vastasivat Tosca ja Liisa, jotka nappasivat näpsäkän nollan RIMA:n kisoissa ykkösten hyppyradalta ja siirtyivät siis kakkosluokkaan! Sijoitus oli kolmas (30 startannutta koiraa). Onnittelut odotetusta ja todellakin hyvin ansaitusta luokkanoususta, Tosca ja Liisa! Toscan myötä kaikki G-pentueen agilityssä kisaavat koirat ovat nousseet kakkosluokkaan, nyt sitten vain pitkä nokka kohti kolmosia!

Kevättalven kuulumisia Alkuvuosi on mennyt täällä Tampereella jokseenkin hiljaisissa merkeissä: Muu elämä ja erityisesti työelämä on vienyt varsin paljon aikaa ja voimia, jolloin koiraharrastus on jäänyt hetkeksi vähemmälle huomiolle. Koirat ovatkin enimmäkseen nauttineet pääntuuletuslenkeistä ja pitäneet taukoa treenaamisesta, Uman agilitytaitoja on toki pidetty yllä jo toiminnanhaluisen neidin seinille sinkoilun ehkäisemiseksi. Kisaaminen on jäänyt yksinomaan kasvattien varaan ja yhdistystoiminta aivan lapsipuolen asemaan, mutta kyllä tämä tästä taas hissukseen lähtee. Vape rymyää lumessa, lunta onkin tänä talvena riittänyt. Reetta, kukkulan kuningatar. Metsästäjätär elementissään.

16.1. Suomen Collieyhdistyksen Helsingin alaosaston vuosikokous, Helsinki Myös Plättä pääsi pokkaamaan palkinnon oman alaosastonsa vuosikokouksessa: Plättä-neiti oli vuoden 2009 Helsingin ao:n toiseksi paras lyhytkarvainen agilitycollie! Onnittelut Liisalle ja Plätälle, olkoon alkava vuosi vähintään yhtä hyvä harrastusvuosi kuin edellinen!

10.1. Suomen Collieyhdistyksen Pirkanmaan alaosaston vuosikokous, Tampere SCY:n Pirkanmaan alaosasto järjesti vuosikokouksensa heti vuoden 2010 alussa ja palkitsi sen yhteydessä vuonna 2009 menestyneet pirkanmaalaiscolliet. Omat tyttöni voittivat kumpikin sen sarjan, johon niiden tulokset lähetin: Uma oli vuoden 2009 paras lyhytkarvainen agilitycollie ja Reetta vuoden 2009 paras lyhytkarvainen näyttelyveteraani. Lisäksi Rolle-poika oli ainokaisen tokokisansa tuloksella kolmanneksi paras lyhytkarvainen tokocollie. Onnittelut teille, taitavat Mari ja Rolle!